Rakennettu ympäristö on täynnä metallia, joten ei ole mielekästä kieltää metallien käyttöä leikkikenttävälineissä vain siitä syystä, että kieli voi jäätyä kiinni. Jos metallia ei olisi leikkikentillä, löytyisi maistelun kohde jostain muualta. Mutta päiväkodit voivat omalta osaltaan vähentää ongelmaa huolehtimalla, että keinuketjujen käsisuojat ovat ehjät, ja mahdollisesti vielä kiertämällä paksua teippiä liukumäen lähtöputken ympäri.
Tehokas ja edullinen apu liukkauteen on hiekka. Kun alustat alkavat jäätyä, voi leikkikentillekin viedä hiekkaa. Välineiden alustoja ei yleensä tarvitse hiekoittaa, mutta leikkialueen kulkuväylät kyllä. Siellähän me korkealta ja kovaa kaatuvat aikuiset oleskelemme.
Kovalle maalle ei voi yhtään mitään ilman sellaista budjettia, jollaisiin on totuttu vain öljyntuottajamaissa. Onneksi näyttää siltä, että talvisilla leikkialueilla ei satu vakavia putoamisesta johtuvia vahinkoja kovinkaan usein. Syy saattaa löytyä yksinkertaisesti itsesuojeluvaistosta. Liukasta on joka paikassa, ja kun pari kertaa pyllähtää, oppii nopeasti kulkemaan varovaisemmin.
Jos liukumäen eteen muodostuu jääseinä, niin se on melkein pakko käydä lapiolla rikkomassa. Kun lunta tulee vähän enemmän, voi olla myös paikallaan luoda leikkivälineiden tasoilta lumet pois. Kyltti, joka muistuttaa siitä, että talvella maa voi olla liukas ja kova, ja kehottaa varovaisuuteen, voi myös osaltaan hieman auttaa.
Kaiken kaikkiaan talvi on hyvää aikaa. Ainakin siellä, missä talvi on muutakin kuin yksi vuodenaika kalenterissa (sannoopi pohojoosen poika). Pakkanen ja varsinkin syvä, puhdas lumi ovat asioita, joita toivoisi jokaisen lapsen pääsevän kokemaan.